Hae
Salla Salmela

Muutosten vuosi – 2020

Vuosi 2020 eletty. Tämän vuoden tärkein juttu on ollut äidiksi opettelu

Vuosi 2020 takana. Häät, lapsi, uusi työ, uusi asunto, valmistuminen, mitä vielä! Taidetaan olla jo kaikki kyllästyneitä koko korona-sanaan. Tämä kirjoitus ei onneksi tule nyt käsittelemään sitä. Tämä on ollut monelle hankala ja kamala vuosi. En voi sanoa, etteikö mua monesti olisi tänä vuonna korona ärsyttänyt. Sairaanhoitajana korona on ollut töissä enemmänkin tapetilla ja työpäivät alkoivat joka päivä uusien koronaohjeiden palaverilla. Jos olit päivänkin vapaalla, olit jo tippunut kärryiltä siitä miten tulee toimia. Meidän perheelle tämä on kuitenkin ollut ihan uskomattoman ihana vuosi. Oikeastaan paras kaikista. <3

alkuraskaus ja asunnon myynti

Alkuvuosi meni omalla kohdallani sumussa. Me ostettiin ihan tammikuun alussa uusi koti, johon ollaan muuttamassa nyt maaliskuussa 2021. Tein positiivisen raskaustestin tammikuun 18. päivä. Se oli elämäni onnellisin ja häkeltynein hetki. Mulle kuitenkin iski alkuraskauden masistelukausi ja vasta toisen kolmanneksen aikana mua alkoi uudelleen kiinnostamaan muutkin kuin pakolliset arkijutut. Selvisin ensimmäisen kolmanneksen ilman oksentelua ja raskauspahoinvointi oli ns. aamupahoinvointia, joka hellitti työmatkan aikana. Mua vähän harmittaa, kun mulla ei tullut otettua yhtään kuvia ensimmäiseltä kolmannekselta. Instagramistakin pidin pitkän tauon ja töissä olin aika pitkälti huonolla tuulella. Helmikuussa me laitettiin meidän silloinen oma asunto myyntiin ja maaliskuussa saatiin se myytyä. Löydettiin myös väliaikainen vuokra-asunto Markuksen sukulaisten kautta.

Tämä kuvan karhu body oli ensimmäinen ostos vauvalle ja siis kokoa 68. Ei olla päästy vielä käyttämään sitä. 😀 Toisessa kuvassa on menossa rv 21.

häät

Vuosi 2020 ja korona näkyi eniten meidän häissä. Meidän piti mennä Santorinilla naimisiin 4.4 ja lähteä sinne jo maaliskuun loppupuolella, mutta kappas vaan korona rantautui tännekin ja rajat lyötiin kiinni. Saatiin onneksi vakuutuksesta kaikki rahat takaisin, mutta häät ulkomailla saatiin unohtaa. Meidän ensimmäinen ultra oli maaliskuun loppupuolella ja koronarajoitukset oli jo keretty asettaa niin, ettei Markus päässyt ultriin mukaan. Se harmituksen määrä oli ihan suunnaton, kun lähdin yksin katsomaan ensimmäistä kertaa meidän tulevaa pientä Bulevardille ultraan.

Häitä ennen ei oltu vielä paljastettu tulevaa perheenlisäystä perheen ulkopuolisille.

Päätettiin kuitenkin järjestää meidän häät 4.4, koska päivämäärä oli meille tärkeä (meidän seitsemäs vuosipäivä) ja sormuksetkin oltiin ehditty jo kaiverruttaa. Kiireessä järjestettiin sallittu max 15 henkilön hääjuhla, jossa oli pelkästään meidän perheet. Voit lukea lisää meidän ”epidemiahäistä” tästä. Huhtikuun lopussa Markus myös valmistui tradenomiksi sekä aloitti uudet työt. Kaiken tämän hötäkän keskellä me pakattiin vielä muuttolaatikoita ja perustin tämän blogin! 🥵 Blogin pitäminen on saanut mun omat ajatukset pidettyä kasassa. Tämä on ollut ihan huippua ja uskon, että sisältö tulee olemaan ensi vuonna aika pitkälti samanlaista keskittyen tähän perheen pyörittämiseen ja Saagan kasvuun. <3

muutto vuokralle

Ettei pöly häistä, valmistumisesta, uusista töistä , raskaudesta ja blogin perustamisesta vaan olisi päässyt laskeutumaan ja tilanne rauhoittumaan muutettiin me toukokuussa uuteen väliaikaiseen kotiin. Toukokuun alussa oli myös jännittävä rakenneultra, jossa onneksi oli kaikki hyvin ja selvisi, että me odotetaan tyttöä. <3 Toukokuu oli viimeinen kuukausi jonka sain viettää ilman raskauden tuomia kivuliaita vaivoja.

äitiysloma alkoi

Kesäkuu meni täysin töissä. ”Jaksoin” tehdä välillä 72h/vko töitä ja olin ihan kuitti. Heinäkuussa pääsin ansaitulle lomalle töistä! Olin tällöin raskausviikolla 29. Markus oli aloittanut vasta uudessa työpaikassa, joten kesäloman sai unohtaa. Vietin ”yksin” mun koko kesälomani. Lainausmerkit sen takia, että Markus teki koronan takia etätöitä koko ajan. Kesäloman ensimmäinen viikko meni tosi hyvin. Toisella viikolla alkoi liitoskivut, harkkasupistukset, kovat vatsaa vihlovat kipuilut Tedin kanssa lenkkeillessä ja se hikoilun määrä oli ihan järkyttävää. Kesäloman kolmannella viikolla ajattelin ekaa kertaa etten varmaan enää pysty palaamaan mun sairaanhoitajan työhön, jossa työpäivät kestää 12,5h ja jalkojen päällä ollaan koko ajan. Viimeiselle lomaviikolle hain saikkua, josta jäin suoraan äitiyslomille. Sairausloman saaminen oli kovan työn takana. Voit lukea siitä lisää tästä.

Kesään mahtui myös ihana tyttöjen päiväreissu Porvooseen, mökkeilyä, retki Tampereelle ja tehtiin paljon hankintoja vauvalle. Elokuussa alkoi mun virallinen mammaloma. Kesän aikana aloin nauttimaan raskauden aikaisesta pukeutumisesta, blogin kirjoittelusta ihan uudella tavalla sekä vaan rentoutumisesta ja olemisesta, kun ei ollut velvollisuutta enää mennä töihin. Toki edelleen samat kipuilut ja hikoilu jatkuivat, mutta pääsin siitä henkisestä taakasta eroon, kun oli lupa jäädä pois ja keskittyä lapseen.

odotettu syksy

Syyskuun alussa käytiin ottamassa meidän odotuskuvia ihanan Heidi Väisäsen kanssa ja vauvan saaminen alkoi tuntumaan konkreettisemmalta joka päivä. Olihan se meidän laskettu kuukausi! 😍

Vuosi 2020 ja RV37

synnytys ja syksy

Syyskuun 24. päivä oli mun laskettu aika, mutta Saaga päätti syntyä 28.9 maanantaina. Mun synnytyskertomukseen pääset tästä. Mun elämäni onnellisin päivä, kun sain tuon pienen kirpun syliini. <3 Niin häkeltynyt olo, enkä vieläkään usko, että tuo pieni on joskus ollut tuolla masussa sisällä kasvamassa koko tämän ajan. Päästiin kotiutumaan sairaalasta jo Saagan ollessa 24h ikäinen ja lähdettiin kotiin harjoittelemaan perheenä ja vanhempina olemista. Baby Blues iski muhun ja kovaa. Ensimmäiset viikot meni sumussa ja itkien. Rakkaus tuota pientä kohtaan oli heti ihan valtavaa, mutta äidin rooli on edelleen hieman hakusessa.

Saaga alle 1 vrk ja 2 vrk iässä

Syksy meni kokonaan vanhemmuuteen opettelussa. Vietettiin ensimmäistä isänpäivää ja sukulaiset pääsi syksyn aikana tutustumaan uuteen pieneen tulokkaaseen. Vietettiin myös nimiäisiä ja Papusen nimeksi tuli Saaga. Vauva-arki sujui ja sujuu edelleenkin todella hyvin. Saagasta on tullut varsinainen hymytyttö. 🙂

joulu

Jouluna vietettiin ensimmäistä perhejoulua lapsiperheenä. Koronan takia ja myös sen takia, etten ole halunnut alle kolme kuukautisen lapsen kanssa liikkua mihinkään, ja siksi ei olla poistuttu juurikaan täältä kotoa. Markus on tehnyt viime huhtikuusta asti etätöitä keittiön pöydän ääressä ja me ollaan opeteltu vauvan kanssa elämistä täällä väliaikaisessa kaksiossa, jossa ei ole makuuhuoneen ovea. 😅 Arki on ollut haastavaa, että Markus saisi keskittyä töihin ja mä olen yrittänyt elää Saagan kanssa mahdollisimman hiljaa. Onneksi tämäkin asia muuttuu ensi vuonna, kun päästään muuttamaan ja saadaan meidän asuntoon OVET. Miten sitä voikaan jotakin niin simppeliä alkaa arvostamaan. 😊 Meidän tulevan asunnon fiilistelyä pääset kurkkaamaan täältä.

vuosi 2020 loppui ihanasti

Mun on edelleen vaikea käsittää, että tämä kaikki on tapahtunut saman vuoden puolella! Vuosi 2020 oli ihmeellinen. Vuoden alussa Saaga oli kaksi viivaa tikussa ja nyt se on meidän pieni kolme kuukautinen hymytyttö! Niin onnellinen olo tästä vuodesta koronasta huolimatta. <3 Ensi vuonna meillä onkin edessä muutto ja meidän pieni vauva kasvaa taaperoksi tuoden mukanaan uudet arjen rutiinit ja tavat tähän perheeseen. <3 Aivan ihanaa vuotta 2021 sinne ruudun toisellekin puolelle! 🎉

<3 Salla

HUH mikä joulu!

Joulu meni! Musta tuntuu, ettei olla joulupyhinä käyty kotona kun vain pyörähtämässä. Saagan ensimmäinen joulu oli oikein onnistunut. Saaga on hirmu iloinen tyttö, joten ainakin sitä joulun iloa riitti! <3 Kertoilinkin Instan storyjen puolella aattona siitä, kuinka mulla on aattona aina tapana herätä kahdeksalta kiireellä katsomaan joulupukin kuumaalinjaa (todellisuudessahan katson kuitenkin eri kanavalta jotain muuta animaatiota, koska en vaan pysty katsomaan sitä 😀 ). Vihdoinkin mulla oli tänä vuonna seuraa Saagasta ja sylikkäin katsottiin joululeffoja telkkarista. Saaga tosin varmasti keskittyi enemmänkin niihin telkkarin valoihin ja väreihin.

jouluaatto

Aattoaamuna lähdettiin mun vanhempien luokse viettämään joulua. Syötiin riisipuurot jonka jälkeen yritettiin saada Saagaa unille. Mulla oli aiemmin tällä viikolla vatsatauti, jonka takia maitoa ei juurikaan noussut rintoihin. Saaga ei väsyneenä jaksanut pitkään yrittää, joten itkua kuului päivällä poikkeuksellisen paljon. Nauroinkin Markukselle, että tähänkö on tultu, että yksin vessassa katselen vauvani kuvaa ja käsin yritän lypsää tisseistä niitä vähäisiä tippoja desin mittaan. 🙊 Oikeasti mulla oli tämän aiheen takia itku herkässä ja stressileveli korkealla, mutta pakkohan tämä oli huumoriksi yrittää muuttaa. Onneksi tätä kesti vain vähän reilun vuorokauden ja joulusuklaat sekä veden jatkuva tankkaaminen auttoi tähänkin vaivaan. Saatiin Saaga tunniksi nukkumaan, jonka jälkeen taas oltiin hereillä monta tuntia. Vihdoin ennen ruoka-aikaa saatiin Saaga pidemmille unille. Saaga nukkui lopulta viiden tunnin päiväunet! Saatiin siis syödä ihan rauhassa kaikki saman joulupöydän ääressä. Syötiin ihan perinteisiä jouluruokia ja jälkkäriksi meillä oli piparijuustokakkua. Äiti tekee kaikki laatikot joka vuosi itse. <3

Lisäksi joulupöydässä oli kinkku, kalkkuna ja erilaisia laatikoita.

Ruuan jälkeen me availtiin vähän lahjoja ja katsottiin lisää animaatioita telkkarista. Saaga sai lahjaksi Sophie kirahvin, kolme kirja, isomman koon vaatteita ja DUBLOJA (hankittiin kuulemma söpöjen eläinhahmojen vuoksi) 😅🎁. Me saatiin Markuksen kanssa paljon leivontatarvikkeita, kampaamon lahjakortit, S-ryhmän lahjakortteja, siskon luokse päivällislahjakortti ja aivan jättimäinen rasia Fazerin suklaita.

Käytiin myös meidän joulukoirien kanssa ulkoilemassa. Voitte vaan arvata, että tämä pienempi joulukoira kyllä nostatti hymyä vastaantulevien ihmisten kasvoille. 😅🎄 Lopulta kun saatiin Saaga ylös päiväunilta klo 8 illalla 🙈 hilpastiin autolla kotiin nukkumaan ja nukuttiinkin koko yö putkeen.

joulupäivä

Joulupäivänä me käytiin Markuksen vanhempien luona ja syötiin taas jouluruokaa, availtiin lahjoja ja kahviteltiin. Rentoa yhdessäoloa siis oli tämäkin päivä täynnä. Saaga ei juurikaan saanut nukutuksi ja oli mummon sylissä ison osan ajasta. <3 Vaikka Saaga on väsynyt, niin usein vältytään kuitenkin pahemmilta itkuilta. Enemmänkin vaan jaksetaan tuijotella paikkoja ja valoja. Itku pääsee vasta, jos vaunuihin meinataan jättää hänet yksin nukkumaan. Illalla käytiin vielä toivottamassa hyvät joulut vaarille ja mummillekin hautausmaalle. Kynttilämeri pimeällä hautausmaalla on vaan jotakin niin kaunista. <3

Eilinen päivä oltiin taas mun vanhempien luona ja tänään käytiin moikkaamassa kummivanhempia. Nyt loppui hetkeksi muualla ravaaminen ja ollaan hetki oman kodin rauhassa. Katsotaan milloin sitä taas jaksaa johonkin lähteä. 🙈 On tuo lapsen kanssa liikkuminen vaan hidasta ja aina tuntuu, että jotakin unohtuu, varsinkin kun se vauvan kanssa liikkuminen on vielä niin uutta. Onneksi saatiin kuitenkin säilytettyä joulussa se rauha ja tunnelma. Oli tämä joulu kuitenkin hyvin erityinen, koska se oli meidän perheessä ensimmäinen, jossa oli lapsi mukana. <3

Toivottavasti teidän joulut olivat onnistuneita koronasta huolimatta. 🎄

Lue myös:

Vuosi 2020 – kooste

Ensimmäinen isänpäivä

<3 Salla