Hae
Salla Salmela

Meidän imetysmatka – ensimmäiset 5kk

Saaga on kohta puolivuotias ja meille tulee kohta ajankohtaiseksi aloittaa kiinteiden ruokien maistelu. Niinpä päätinkin kirjoittaa vähän meidän imetysmatkasta tähän asti. Tiedän, että imetys ei tähän lopu, mutta se tulee muuttumaan ihan valtavasti. Mua samaan aikaan innostaa ja samaan aikaan surettaa koko kiinteiden aloitus.

Mä hämmästelen joka ikinen päivä sitä miten mun keho pystyy tuottamaan niin ravitsevaa kulta-ainetta tuolle juuri mun omalle pikkuiselleni. Kuinka mun keho muokkaa sitä juuri tämän tyypin tarpeisiin. Me äidit ollaan kyllä niin ihmeellisiä! Kiitollisuus on varmasti päällimmäinen tunne, joka mulla tulee mieleen meidän imetysmatkasta tähän asti. Olen kiitollinen imetyksen onnistumisesta, kiitollinen imetyksen tuesta ja kiitollinen näistä päivittäisistä yhteisistä hetkestä, joista ollaan Saagan kanssa yhdessä saatu nauttia.

Alun imetyksen haasteet

En pitänyt itseäni minään imetyksen suurimpana rakastajana ensi alkuun. Raskautuessani imettäminen oli helppo päätös mulle itselleni. Tietysti imetän omaa lastani. Mun kroppa valmistaa juuri tälle tyypille parasta mahdollista ravintoa, joten tietysti annan sitä hänelle. Mua kuitenkin jännitti hieman se, jos imetys ei jostain syystä onnistuisikaan. Onneksi sain alkuun tukea meidän super ihanalta kätilödoulalta, joka tissistä pitäen opetti parhaat imetysasennot, -otteet ja kikkakolmoset. Alkuun mua huoletti riittääkö maito. Sitten huoletti tuleeko sitä liikaa ja mites vatsavaivat.

Kirjoittelinkin jo Saagan ekojen elinkuukausien aikana meidän alun imetyksen haasteista. Synnärillä lapsi ei todellakaan ensimmäisenä ryöminyt rinnalle ja tajunnut alkaa syömään, vaikka syntyikin täysin luomuna. Imetys oli hankalaa ja musta tuntui, ettei mun tissi mahtunut vauvan suuhun. Sairaalassa luulin, että imetys onnistuu hyvin. Tissi pysyi vauvan suussa ja vauva roikkui siinä n. tunnin ajan. Toisesta tissistä onnistui paremmin ja toisen kanssa oli enemmän ongelmia. Päästiin kuitenkin kotiutumaan, kun hoitajat olivat vakuuttuneita näkemästään. Aikaisen kotiutumisen takia meillä oli kuitenkin kontrollikäynti ja kävi ilmi, että maito ei ollut vielä parissa päivässä kunnolla noussut. Baby bluesin keskellä tämä oli aika kamalaa ja kätilön nuhtelut tuntui todella pahalta. Tukeva ilmapiiri oli kaukana ja käskettiin aloittamaan lisämaidot korvikkeella. Paino ei ollut tippunut kuitenkaan merkittävästi ja itkin meidän kätilödoula Jennalle puhelimessa tilanteesta. Seuraavana päivänä Jenna tuli meille kotikäynnille opastamaan imetyksessä ja maito lähtikin oikein kunnolla samana päivänä nousuun. Hyvin lähti siis keho toimimaan, kun sai vain tarpeeksi aikaa uuden opetteluun. Seuraavat kaksi viikkoa itkin kivusta. Siitä kuinka paljon imetys sattui. Nännit olivat haavaumilla ja verellä. Nännirasvaa kului PALJON ja Markus kävi jopa ostamassa mulle rintakumeja kaupasta, jotta imetys ei sattuisi niin paljon. Jennan vinkit olivat kuitenkin ihan korvaamattomia ja saatiin apua kaikista eniten siihen imuotteen korjaamiseen. Saagalla jäi alahuuli rullalle ja imuote oli todella kapea. Tämä aiheutti ihan suunnatonta kipua ja revin lasta pois tissiltä. Jenna vakuutti mulle sen, että tämä on ohi menevä vaihe ja tämä ei satu kauaa. Antoi hoitovinkkejä kipeille ja haavaumilla oleville tisseille ja antoi henkistä tukea hyvin paljon! Jenna oli oikeassa, mua ei sattunut kuin ne ensimmäiset viikot ja joka päivä tunsin jonkun asian helpottuvan. Tämän jälkeen imetys on ollut ihanaa ja olen pystynyt totisesti nauttimaan näistä meidän yhteisistä hetkistä Saagan kanssa. Tämä on sitä jotain, mitä vain mä pystyn Saagalle tarjoamaan. <3

Imetys muuttuu

Mua alkaa ihan jo itkettää se ajatus, että meidän täytyy aloittaa kiinteiden maistelu ensi kuussa. Meillä on jo niin iso tyttö! Imetys on onnistunut näin hyvin jo nämä ensimmäiset viisi kuukautta. Tähän on totuttu ja nämä hetket ovat olleet ihania. Alkuun oltiin tissillä rauhassa ja siihen nukahdettiin. Siitä tuli Saagan turvapaikka. Seuraavaksi Saaga löysi kädet ja alkoi niillä tarrailemaan kiinni paidan kauluksista ja tissistäkin. Syötiin ekat kuukaudet vain yksi tissi kerrallaan. Tämän jälkeen alettiin syömään jo molemmat tissit yhdellä kertaa ja nykyään ollaan siinä tilanteessa, että syömisen aikana pitää välillä pitää taukoja. Saaga alkaa hämmästelemään ympärillä tapahtuvia asioita, hymyilemään ja kuuntelemaan, mutta silti ajan kanssa molemmat tissit saadaan tyhjäksi asti syötyä. Imetys on siis muuttunut siinä missä Saagakin on kasvanut. <3

Imetys on alusta asti kuitenkin tuntunut todella luonnolliselta mulle. Imetän kahvilassa ja lastenhoitohuoneessa. Väliä sillä ei mulle itselleni ole missä lapseni saa ruokaa.

Milloin lopetan imettämisen?

Tähän on vain ja ainoastaan yksi vastaus: silloin kuin musta itsestä tai lapsesta siltä tuntuu. En ole ikinä ajatellut, että musta tulisi taaperoimettäjää. Tällä hetkellä musta tuntuu siltä, että kun lapsi alkaa repiä mun paidankaulusta väkisin alas ja huutaa tissiä, on aika lopettaa imettäminen. En siis näe itseäni taaperoimettäjänä, mutta aikahan sen sitten kertoo mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen kuullut monelta muultakin äidiltä sanat: ”ei mustakaan pitänyt tulle taaperoimettäjää ja tässä sitä silti nyt ollaan”. Hyvin vaikeaa siis vielä sanoa, mihin ratkaisuun me päädytään, mutta ainakin vielä aion nauttia täysillä tästä ajasta, kun Saaga on täysimetyksellä.

Jotenkin itse myös koen imetyksen lopettamisen eräänlaisen aikakauden päätöksenä. Kun mulla ei olekaan enää sitä vauvaa, jonka otan rinnalle syömään, silitän sen poskea ja kuuntelen sitä ihanaa nieleskelyn ääntä. Mulla onkin jo se iso lapsi, joka syö ruokapöydässä kuin kaikki muutkin. Tissien käyttötarve loppuu ja keho lakkaa tuottamasta ravintoa sille mun pienelle vauvalleni. Tämä tulee olemaan varmasti hyvin raskas päätös tulevaisuudessa ja eiköhän siinä muutamat itkutkin tule vielä itkettyä. Mikään kiire mulla ei kuitenkaan ole, enkä halua aikatauluttaa imetyksen lopettamista mihinkään tiettyyn ikään.

Nämä ovat mun omia tunteita ja ajatuksia. Tämä on juuri meidän perheen tapa toimia. Jokainen perhe toimii juuri sillä tavalla, joka heidän perheelle on kaikista sopivin. Jokainen äiti on täydellinen omalle lapselleen. Ihanaa, että jaksoit lukea meidän imetysmatkasta! Toivottavasti sait vertaistukea, ajatuksia tai muuten vain koit itsellesi hyötyä tästä kirjoituksesta! Aurinkoista viikonloppua just sulle. ☀

Lue myös: mun synnytyskertomus & äidinmaitokylvyt

<3 Salla

Yksi kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *