Hae
Salla Salmela

Päiväkodin aloitus ja ensimmäiset viikot

Kädet tärisi, jalka vispasi ja mietin onko mun pakko tämä tehdä. Onko mun pakko laittaa mun pieni rakas ihana lapseni päiväkotiin? Miksi mä ajattelin, että se päiväkoti on helvetin liekit johon se lapsi heitetään? Koska tällainen kuva mulle oli median otsikoista tullut. Päiväkodin aloitus jännitti, jännitti ja jännitti.

Varhaiskasvatuksessa on valtava resurssipula eikä lisääntyvä syntyvyys helpota asiaa ollenkaan. Samaan aikaan äitejä kiskotaan kaksin käsin takaisin työelämään, jotta saadaan niitä verorahoja lisää. Palkat pidetään varhaiskasvatuksessa alhaalla ja hyvät opettajat ja hoitajat karkaavat muihin töihin. Mitä jos varhaiskasvatuksessa ei enää kohta ole ketään sydämellä työtään tekevää ammattilaista? Kyllähän huono palkka ja työolot vaikuttaa keneen vaan!

Mulla oli tosi synkkä ja epäileväinen kuva päiväkodista ennen sen alkamista. Vahtiiko ne Saagaa tarpeeksi? Pitävätkö sylissä, jos Saaga syliä tarvitsee? Puuttuvatko jos joku kiusaa? Mitä jos jotain sattuu? Enhän mä ollut kuullut kivoja tarinoita päiväkodin alkamisesta. Vasta tutustumiskäynnillä mulle jäi vähän parempi kuva päiväkodista ja oloa helpotti, kun me päästiin sinne käymään paikan päällä, tavattiin ryhmän opettaja ja ryhmässä olevia lapsia.

Päiväkodin puhelusta ja alkufiiliksistä pääset lukemaan täältä.

päiväkodin aloitus

Ensimmäinen päiväkotipäivä edessä!

päiväkodin aloitus

Me aloitettiin päiväkoti kevyesti eli kolmesti viikossa ma-ke. Päivät ovat myös lyhennettyjä eli viedään Saaga aamupalan jälkeen päiväkotiin klo 9-9.30 ja haetaan iltapäivällä välipalan jälkeen ennen ulos menoa klo 15-15.30. Päiväkotipäivän pituudeksi tulee siis noin kuusi tuntia kolmesti viikossa. Lisäksi Saaga on mun äidin kanssa perjantaisin loppu vuoden ajan. Torstaisin ja viikonloppuisin ollaan kotona sekä päiväkotipäivien illat yritetään rauhoittaa tutuille jutuille ja perheen kesken olemiseen.

Ensimmäinen viikko meni hyvin. Itse asiassa paremmin kuin osasin toivoakaan. Saaga jäi ilman itkuja pihalle opettajan syliin ja iltapäivällä hakiessa sain leveän hymyn. Opettaja muisti joka päivä kertoa kuinka hienosti Saagalla menee ja sain muutamana päivänä kuvien muodossa viestin, jossa kerrottiin miten Saagalla päivä siellä sujuu, mitä on tehty ja kerrottiin myös jos jokin on Saagaa harmittanut.

Toisella viikolla Saaga jäi taas iloisena opettajan syliin, mutta iltapäivällä hakiessa tuli itku. Ilmeisesti ikävä purkaantui meidät nähdessään ja kotona huutokonsertti jatkui. Hieman yllätyin, että itkut alkoivat jälkikäteen eikä jo ensimmäisenä päivänä. Opettaja selitti meille, että tämä on hyvä juttu! Nyt Saaga uskaltaa jo näyttää tunteitaan, kun ollaan jo vähän tutumpia. Minä kun ajattelin, että itku on huono juttu.

Nyt kolmannella viikolla itku on tullut jo aamulla, kun Saaga on viety päiväkotiin. Toki Saaga rauhoittuu nopeasti enkä kerkeä vielä edes päiväkodin portista ulos, kun huuto on loppunut. Kyllä mä silti päivän aikana mietin miten siellä pärjätään, kun näin itkuiseksi on homma mennyt. Iltapäivällä itketään taas jo tutut itkut ja ne jatkuvat taas kotona.

Päiväkodissa päivät ovat sujuneet hyvin eikä itkua päivän aikana kuulu. Saaga on alkanut syömään päiväkodissa itse, toki ei vielä käytä haarukkaa vaan syöminen tapahtuu käsin. Potalla on alettu käymään ja päiväunet onnistuvat paremmin päiväkodissa sisällä kuin kotona. Kotona me nukutetaan Saaga päikkäreille vaunuihin. Saaga on alkanut myös kiinnostumaan muista lapsista ja rohkaistunut liikkumaan ja tutkimaan paikkoja. Tämä on meille iso juttu, koska Saaga on yleensä paikallaan tarkkailevaa sorttia.

päiväkodin aloitus

Päiväkotireppuun pyydettiin sisätossut, vaihtovaatteet sekä perhekuva, jota voivat näyttää Saagalle jos ikävä iskee.

Irtipäästämisen tuskaa

Päiväkodin aloitus on ollut henkisesti raskas meille kaikille ja aika moista tunne mylläkkää, mutta suoraan sanoen odotin pahempaa. Helpolla me ollaan päästy ja siitä kiitos on päiväkodin ja reippaan Saagan. Onneksi päiväkodissa on sydämellä tekeviä opettajia ja hoitajia jotka jaksavat laittaa viestiä ja kertoa joka päivä hakiessa kuulumiset miten on mennyt, mitä on tehty ja mahdollisesti opittukin. En voi sanoin kuvailla kuinka tärkeää tämä on mulle itselleni ollut. Onhan tämä päiväkodin aloitus ollut rankkaa myös meille vanhemmille. Meidän pieni on siellä vieraiden ihmisten hoidossa ja irti päästäminen on ollut mulle vaikeaa. En osannut edes ajatella kuinka tärkeää se on, että päiväkoti on tukemassa myös meitä vanhempia. En pidä tätä itsestään selvyytenä vaan nimen omaan plussana, että opettaja löytää kiireen keskeltä aikaa myös viestein rauhoitella vanhempia jopa ilman erillistä pyytämistä.

Yksi asia mitä päiväkodilta odotin oli aktiviteetit joita ei kotona edes tajuttu tarjota. Opettajan ammattimaisuus näkyy kyllä pitkälle. Joka viikolla on erilainen teema, jonka ympärille opettaja on suunnitellut erilaista tekemistä. Viikon lopussa tulee portfolio kuvien kera jossa kerrotaan mitä päiväkodissa on viikon aikana tehty. Esimerkiksi tänään päiväkodissa oli ollut vesileikkipäivä. Viime viikolla pienet askarteli isänpäiväkortit ja laulu- ja leikkihetkiä löytyy joka viikko. Resurssipula näkyy aina välillä ja suunniteltuja tekemisiä joudutaan perumaan, mutta tässäkin meille painotettiin sitä, että lasten turvallisuus edellä on mentävä. ❤

Toivon, että varhaiskasvatuskeskustelut muuttuisi siihen suuntaan, että opettajista ja hoitajista ei kuitenkaan ajateltaisi negatiivisesti. He yrittävät varmasti parhaansa ja sen näkee kyllä jotka sydämellä työtä tekevät. Olisin itse halunnut kuulla positiivisia kertomuksia päiväkodista ennen sen alkua, koska resurssipulakeskustelut eivät nyt varsinaisesti auttaneet mun jännitykseeni. Päiväkodissa on niin paljon hyvää eikä siitä ikinä ole haittaa, että lapsi saa elämäänsä lisää turvallisia aikuisia. On ollut ihanaa myös huomata kuinka ryhmän muut lapset jo juoksevat moikkaamaan Saagaa, kun kurvataan vaunuilla päiväkodin pihalle.

Pitää muistaa joka kerta kiittää opettajaa ja hoitajia, kun haetaan Saaga päiväkodista kotiin. ❤

Lue myös:

Saimme soiton päiväkodista! Nyt se sitten alkaa

Äidin huoli ei lopu koskaan

Vauvavuoden väsymystä vai sittenkin jotain muuta

Heippa ruuhkavuodet – Saanko paussin?

Nähdään myös Instassa! 👋🏻

<3 Salla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *