Hae
Salla Salmela

Heippa ruuhkavuodet! Saanko paussin?

Katson kalenteria epäuskoisesti ja mietin, milloin mun elämästäni tuli tätä? Tiistaina on päiväkodin kuvaukset, alapuolella lukee isolla: toimistolle! Some palaveri, päivän julkaisu ja kahden luonnoksen laitto yritykselle. Kolme on jonossa odottamassa kuvauksia ja suunnittelua. Pari pitää laskuttaa, raportoida ja kirjanpitäjälle pitää laittaa viime kuun raportit. Kalenterin alareunaan on kirjoitettu: osta tossut ja tutit päiväkotiin ja laboratoriossa täytyy käydä. Sähköposti kilkattaa ja bussilippu unohtui maksaa, kun vaunuja ei poikkeuksellisesti ollutkaan mukana. Mietin jo nyt, että päiväkodin jälkeen alkaa taas huuto ja loppu iltana ei töitä tehdä. Nyt valehtelin, koska työthän jatkuu Saagan nukkumaan menon jälkeen. Moikka vaan ruuhkavuodet! 👋🏻

Omaa aikaa ei ole.

Vielä alkusyksystä ainoa ongelma oli kilpirauhasarvot ja jatkuva väsymys

Helvetin ruuhkavuodet – Saanko paussin?

Mä olen stressaaja. Stressaan yleensä ihan kaikesta. Se näkyy mulla suoraan sanoen vitutuksena, huonotuulisuutena, levottomuutena, sydämen tykytyksenä ja aftoina suussa. Elämä on aikataulutettua ja ruuhkavuodet ovat nyt kotiutuneet näköjään tänne meille.

Tämä on ihan syvältä. Voi kunpa osaisin totella, kun mulle sanotaan: ”ota ihan rauhassa, kyllä kaikki järjestyy”.

Nyt yrittäjyyden myötä tää stressaaminen on mennyt ihan uusille leveleille ja se on vaan pahentunut. Nythän mä stressaan mun elantoani. Nykyään tulee valvottua myöhempään, kun vuorokaudesta loppuu tunnit kesken ja stressi + väsymys ei ole mikään ihanne yhdistelmä. Lisäksi kaikki on uutta ja stressaan myös sitä.

Stressaan sitä etten osaa tätä.

Lisäksi mä stressaan äitinä olemista. Stressaan Saagan vuoksi. Yhdistän stressin huoleen ja huolehdin usein ihan liikaakin. Jos jotain käy, olen epäonnistunut äitinä tai siis tämä fiilis on se päällimmäinen, joka syöksyy täysillä päälle.

Nyt alkoi päiväkoti. Ette tarvitse edes kolmea arvausta, kun voin jo sanoa, että olen kyllä sitäkin stressannut. Nyt, kun päiväkoti on alkanut on mulla stressi jo siitä milloin se kuuluisa flunssakierre jysähtää päälle. Sitten pääsenkin stressaamaan sitä kipeää lasta ja siinä samalla sitä kuinka ne yrittäjän työt sitten hoidetaan.

Kaikeltahan ei voi lasta suojella. Eikä sitä yritystäkään. Omaa rimaa voi toki laskea ja töitäkin jotenkin vähentää, mutta en mä ainakaan näitä juttuja osaa. Stressaaminen siis jatkuu.

Viime viikko oli kiireinen. Itkin vähintään taas parikymmentä kertaa. Välillä en edes tiennyt miksi itkin. Varmaan väsymyksestä tai sitten hoitamattomista töistä jotka kasaantuu. Osittain myös Saagan käytöksestä (ensimmäinen päiväkotiviikko purkautui meille kotona kiukkuna ja itkuna) ja syyllisyyden tunteesta, kun ollaan pienenä jo laitettu se sinne päiväkotiin.

En ole tällä hetkellä se työtään täysillä rakastava ja tekevä yrittäjä, en ole täydellinen äiti enkä vaimo. En ole nyt hyvä ystäväkään.

Mä kuitenkin yritän ja odotan sitä kokemuksen syvää rintaääntä, joka helpottaa tätä stressiä. Olen ollut yrittäjä vasta kuukauden. Olen ollut äiti vasta vuoden eikä auta, kun nostaa hattua itselle ja kehityksen määrälle joka tässä vuoden aikana on jo tullut. Ah olisittepa nähneet mun stressikäyräni pikkuvauva-arjessa.

Hakuna matata – Ei huolta

Tämä mun tekisi mieli tatuoida itseeni (mieluiten otsaan tässä elämäntilanteessa), jotta muistaisin jokaisena päivänä hengittää. Nämäkö nyt ovat ne ruuhkavuodet?

Ruuhkavuodet

Laitetaan tähän loppuun vielä rauhaa ja tunnelmaa tuova kuva, jos se vaikka toisi hieman vastapainoa tälle tunnepurkaukselle

Lue myös:

Itsetunto ääripäästä ääripäähän

Kotihiiri

Äidin huoli ei lopu koskaan

Vauvavuoden väsymystä vai sittenkin jotain muuta?

Nähdään Instassa! 👋🏻

<3 Salla

Arkihöpinät – Mitä meille kuuluu?

Sade ropisee ikkunoihin, kahvi tuoksuu nenään ja kuppi tuntuu ihanan lämpimältä kädessä. Saagan juttelu kantautuu oven läpi tänne makuuhuoneeseen ja mä saan makoilla hetken itsekseni ja hoitaa työjuttuja.

Perhebloggaaja

uusi yritys, oma terveys ja isyysloma

En ole pitkään aikaan kirjotellu tänne blogin puolelle ihan arkista höpinää siitä mitä meille tällä hetkellä kuuluu. Ihanaa vaihtelua välillä kirjoittaa ihan mitä mieleen juolahtaa joten katsotaan mitä tästä tekstistä tulee. 🍁

Markus jäi siis isyyslomille viime viikon maanantaina ja on ottanut vetovastuun Saagan hoidosta. Minä puolestani pistin osakeyhtiön pystyyn jo olen sitä tässä taustalla hoitanut. Että sellainen yllätys pöö! Hommaa siis riittää tällä hetkellä ja kaikki uuden oppiminen yrittäjyydestä tuntuu ihan kamalalta tietotulvalta. Samalla tämä on IHANAA! Vihdoinkin saan nyt alkaa tekemään ihan 100% sitä mitä haluan ja keskittyä olemaan yhden naisen mediatoimisto. ❤️

Tämän yrityksen perustamisen lisäksi mua on viime aikoina (eli ainakin viimeisen vuoden ajan) väsyttänyt niin paljon etten saa pidettyä päivisin silmiä auki, keskittyminen herpaantuu ja katkeaa aina kahden sekunnin jälkeen, paleltaa ja oma jaksaminen on aika nolla. Kirjoitin viimeksi tästä kesällä tänne. Syytin tästä pitkään vauvavuotta, nyt imetyksen loppumista, pimenevää syksyä ja yrityksen perustamisesta tullutta stressiä. Ei tämä silti missään vaiheessa ole tuntunut samalta kuin tavallinen syysmasennus. Onneksi kävin tutkituttamassa asiaa ihan lääkärillä ja kävikin ilmi, että mun kilpirauhasarvot ovat päin prinkkalaa. Tänään tutkitaan asiaa lisää sisätautilääkärin vastaanotolla ja katsotaan mitä lähdetään asialle tekemään. Eilen itkin onnesta ja vähän surustakin. Onko tähän mun olotilaan vihdoin löytynyt hoidettava selitys ja saisin oman itseni takaisin? Samalla itkin sitä, että voi olla, että olen kohta alle 30-vuotias nainen jolla on perussairaus ja säännöllinen lääkitys koko loppu elämän ajan.

Tänään musta kuitenkin tuntuu hyvältä. ❤️ Toki väsyttää edelleen, mutta oma mieliala on parempi. Saagan kasvua ja uusia taitoja on ihanaa seurata ja niistä kirjoittelinkin Instan puolelle tänne. Saaga on tuettuna oppinut olemaan enemmän kaveri uuden taaperokärrynsä kanssa ja jaksaa touhottaa ja kiipeillä joka paikassa. Eilen oli aivan ihana sää vaunutella ja tänään päiväksi on luvattu taas aurinkoa! Nyt siis nautin ja käydään lääkärikäynnin yhteydessä syömässä jotain hyvää. ❤️

Ihanaa päivää sinne! 😍

Lue myös:

Saagan 1v neuvola ja rokotteet

Syyssisustus – Meidän syksyinen koti

1-vuotiaan syyspukeutuminen

Väsymys johon uni ei auta

Nähdään myös Instassa! 👋🏻

<3 Salla